BB 1500 / 2 KAUNOTARTA JA  HAYABUSA

LÄHTÖ



Kesän 2008 yksi ehdoton"highlight" koittaa 13.6. ABC-Piihovilla, klo 04.50. Aamukahvit on juotu, ja vatsa saatu toimimaan.
Astun varhaiseen aamuun, ulos huoltamosta, ajokaveri Markkua ei vielä näy.
Tapansa mukaan viime tippaan, ajattelen huolestumatta. Tuskinpa sentään serkkupoika tätä missaisi, onhan klo 05.00 edessä sovittu lähtö BB1500 ajoon, Kilpisjärvelle ja takaisin.

Ehdin tarkistaa vielä bensa-automaattien kellot, ja tempaista viimeisen tupakan ennen ajoon lähtöä, ja johan saapuu "hajapusa" kuljettajineen paikalle.
Hetken kestää touhu, ja sähellys, tankkaus on suoritettu, ajopäiväkirja aloitettu, ja lähtö on tosiasia.
Papereihin tallentuu aloitusajankohdaksi 04.59. Pari tippaa vettä putoaa taivaalta, lähtömme kunniaksi, suunnistaessamme kohti Urjalaa,
missä mukaan liittyisi Jussi, eri paikasta, hieman aiemmin lähteneenä.


URJALAAN

Ensimmäiset 100 kilometriä Salosta Urjalaan menevät kuulostellessa pyörän toimintaa. Lämpöä ei ole liian paljon, hiukan päälle 5 astetta.
Vesisade sentään jäi lähtöpaikallemme, ja puolipilvisessä säässä matkamme taittuu. Harmikseni ilmaantuu pyöräni äänimaailmaan ylimääräinen ulina, 
jonka lähdettä en aikaisemmista esiintymisistä huolimatta ole pystynyt varmuudella toteamaan.
Viileillä säillä ajettaessa ilmaantuvan äänen lähteen keksin nyt viimein. Tuulettimen laakerihan siellä ulisee kylmissään.
Kunhan ilma lämpenee, niin tuon pitäisi loppua, ajattelen. Näin myös tapahtuu.

Kun pyörä on vuodelta -86, ei tekniikkamurheiden ilmestyminen tällaisella reissulla ole lainkaan mahdottomuus,
Markulla on allaan 1000 km ajettu menopeli, ja Jussin pyörä on samanlainen kuin omani, joten todennäköisimmät teknisistä syistä keskeyttäjät porukastamme ovat kyllä tiedossa.
Matkan fyysinen ja henkinen puoli onkin sitten oma lukunsa, enkä sillä saralla pelkää isompia harmeja.

Urjalassa, Pentinkulman nesteellä, tapaamme siis Jussin, kuten suunniteltu on. Kylmä oli ollut Lammiltakin lähtö, pirunpolskaa piti tanssata Urjalaan päästyä,
varpaat kun olivat jäätyä, kertoo kaveri. Itseäni hieman mietityttää, alunperin oli tarkoitus lähteä matkaan vasta klo 6.00, mutta päätimme aikaistaa lähtöä tunnilla,
koska siten pääsisimme käsivarren maisemista aikaisemmin pois, ja sisämaan lämpöön, toivottavasti.
Siksi piti siis tämä aamukylmän vero maksaa täällä lähtöpäässä.


HALKI KESKISEN SUOMEN

Urjalasta jatkamme kolmisin, aurinko alkaa jo hieman lämmittää Jämsässä, ja hörppäämme kupposet kahvia Patalahden Essolla.

Jyväskylään saavuttaessa, ollessani ”vetovuorossa” teen tyhmän suunnistusvirheen, ja joudumme keskustaan.
Onneksi Markku ”the Navigator” pelastaa tilanteen GPS- laitteellaan, ja selviämme takaisin ohikulkuväylälle varsin pian.
Harmittelen mielessäni virhettäni, mutta olen kyllä sitä mieltä, että osa kunniasta kuuluu Jyväskylän liikennesuunnittelijoille.
Olen tottunut siihen että seuraavan suuremman paikkakunnan nimi näkyy opastekylteissä,
lähestyttäessä kaupunkia. Näin ei ollut tällä kertaa, missään ei näkynyt kaipaamaani OULU- kylttiä.

Mitäs näistä, matka jatkuu; Äänekoski, Viitasaari,Pihtipudas, Kärsämäki, Oulu. Tasaisen tappavaa, tylsän tuntuista, melko tapauksetonta jutaamista.
Odotan kiihkeästi Oulua, jota ylempänä en maakulkuneuvolla ole koskaan tullut käyneeksi.


TORNIONJOKILAAKSO

 

Oulu jää viimein taaksemme, ja moottoritieltä hyvän vauhdin saaneina pysähdymme vasta Iissä ABC-asemalla. Markku haluaa herrastella, ja menee kuppilaan kupua täyttämään.
Me Jussin kanssa tempaisemme repusta reissumiestä, ja jälkiruuaksi domino-keksejä, vichyvettä, sekä tietysti hoidamme nikotiinivajettamme.
Ilma on aurinkoinen, lämpöä 16 astetta, mieli korkealla, eikä väsymyksestä tietoakaan. Olen laskeskellut että olisimme kääntöpisteessämme Kilpisjärvellä siinä 21.00 paikkeilla, joten vielä on aikaa.
Mutta onpa matkaakin, joten aletaanpas pistellä taas. ”Markku, poltatko sä vielä kahdeksannen tupakan?”

Taas pyyhälletään, ohi Simon, Kemin ja Tornioitten, aina Juoksenkiin Napapiirille asti, johon on tietysti pakko pysähtyä kuvia ottamaan ja tankkaamaan.
Lisäksi rasvataan Markun pyörästä ketjut, ja me Jussin kanssa ajattelemme kardaanivetoamme lämpöisin tuntein.

Tornionjoki vasemmalla puolellamme on mukava silmäiltävä, mutta mikä ihmeen kuntaliitos täällä on tapahtunut?
Silloin tällöin aina vasemmalle kääntyvässä risteyksessä lukee: ”RUOTSI”.  Eihän meillä sen nimistä kuntaa ole ?

Jossakin Kolarin ja Muonion välillä Markku soittaa ajon aikana minulle kypärään, ja tuumii ”etteihän täällä mitään poroja ole, vaikka ollaan Lapissa.
Tuskinpa on 15 minuuttia puhelusta kulunut, kun edelläni ajava Jussi viittaa kädellään oikealle rinteeseen. Tuumaan ensin että mitä merkillistä noissa vaaleissa kivissä muka on,
kunnes saavun aivan kohdalle, ja huomaan”kivien” olevankin poroja.



KÄSIVARRESSA



Muonion tankkauksen, ja vaatteiden lisäyksen jälkeen alkaa osuus joka ajetaan edestakaisin. Hyvä niin, sillä tämä pätkä, 2x 200km, tekee vaikutuksen outoon rautaperse-kulkijaan. 
Maisemat ovat ensikertalaiselle niin mahtavat, että yksin niiden takia kannatti reissuun lähteä.
Keskellä erämaata tuntuu kuin pyörän moottorinäänetkin olisivat vaienneet.
Lisäksi korvissani kuuluu outoja ”kuiskauksia”, taitaapa Lapin noidat viekoitella etelän poikaa. Hui tavaton!

Viettelyksistä ja porojen paljoudesta huolimatta, Kilpisjärvelle saavutaan klo 21.10 ja sieltä poistutaan hyvässä järjestyksessä vajaata puolta tuntia myöhemmin.
Lämmintä on 9 astetta. Kilpisjärvi on vielä jäässä, joten uimaan ei pääse, ja pilkkivehkeetkin jäivät matkasta. Tänne pitää kyllä palata joskus oikein ajan kanssa.


TAKAISIN ETELÄÄN

Ei muuta kun ” kotiappäin pojjaat”. Takaisin Muonioon tankkaamaan, mistä suunta otetaan Kittilän kautta Rovaniemelle.
Öinen Lappi on joutuisaa kulkea, valoa riittää, eikä ruuhkat paina. HIIHAA…Kittilässä on ennen tuloamme satanut oikein kunnolla, ja näyttää että jatkoakin saadaan.
Siispä Jussin kanssa ähellämme sadepuvut niskaan, Markku luottaa Rukkaan.  Kahvia tekisi kovasti mieli, mutta sitä ei tähän aikaan ole oikein mistään saatavilla, kello on 01.15.



Sadepuvut kuitenkin tekevät tehtävänsä, tien pinta muuttuu kuivaksi melkein heti lähtömme jälkeen, ja ne uhkaavat sadepilvetkin katoavat jonnekin.
Jätämme kuitenkin asut päällemme, sillä lämpötila ei suinkaan ole nousussa.

Rovaniemeä lähestyttäessä, Ounasjoen varrella, peilit ja visiiri huurtuvat, pyöräni lämpömittari näyttää + 1 ja sormia palelee.
Tuulettimen laakerikin ulisee taas. Onneksi tie ei ole luotisuoraa, vaan ajamisessa riittää tekemistä, ja Rovaniemelle saavutaan ”parrat huurteessa”.

Rovaniemellä hölmöilemme sitten oikein kunnolla. Joukkoa vetävä Jussi kysyy liikennevaloissa: ”mikä suunta?” Vastaan: ” Ranua” ,
ja valot vaihtuvat. Jussi vie joukkomme yli Jätkänkynttilä- sillan, ja alan odottaa jo kuumaa kahvia.
Mutta eipäs vaan ala huoltoasemaa näkyä, ja tuntuu että kaupunkikin jää kohta jo taakse. Mikäs auttaa, joukko seis, ja vetovastuun saa Navigaattorimiehemme,
joka muutaman kunniakierroksen jälkeen ohjustaa meidät sillan yli takaisin kaupunkiin, ja kiekausten ja koukkausten kautta viimein Neste- Reissumieheen.

Huh huh, jo meinasi hihat palaa, mutta tätä sattuu, kun ei ota asioista selvää. Tuhat mailia on kumminkin takana, ja kello näyttää 03.30, joten aikataulun suhteen ei ole minkäänlaista hätää.
Pidämme kiireettömän paussin, ja nautimme ravintoa ja nikotiinia sydämemme halusta. Alkaa tuntua takapuolessa, että olisi jonkun verran tullut jo ajettuakin.


ROVANIEMELTÄ PALTAMOON

Ylitämme siis kolmannen kerran Jätkänkynttilä-sillan, ja katoamme lopullisesti Ranuan suuntaan. Aamuhiljaiset tiet, kautta Pudasjärven ja Puolangan kuljettavat meidät viimein klo 07.45 Paltamoon,
ja nyt ovat pojat poikki, herresta varjele. Liika puputtaminen Rovaniemellä kostautui, ja aamun tunnit, yhä enemmän lämmittävine auringon säteineen alkavat tosissaan ramaista.
Tarvitaan rautaisia toimenpiteitä. Vatupassiin joka ukko, liikoja vaatteita pois, jalat paljaaksi, silmät kiinni. Krooh…

Lepohetkemme ollessa jo lopuillaan, saapuu huoltamon pihaan yksinäinen Rautaperse-ajaja,  Esa, joka on suorittamassa ss1000:a. Vaihdamme kuulumisia, ja sitten taas matkaan.


LOPPUTAIVALLUS


Lepo Paltamossa on tehnyt hyvää, mutta merkillinen asenteen velttous vaivaa meitä kumminkin. Pidämme ajoa jo suoritettuna, ja jäljellä olevaa 500:aa kilometriä ylenkatsomme.
Pahinta on ettemme itse ensin huomaa sitä ollenkaan, vaan taukoilemme ja jutustelemme, sanalla sanoen: LEPSUILEMME.

Matin ja Liisan asemalla Lapinlahdella heräämme viimein huomaamaan että eihän tämä tosiaankaan vielä ole ohi. Vakavoidumme, ja alamme taivaltaa taas motivoituneempina.
Kuopio, Varkaus, Juva, noh, nythän tämä näyttää jo paremmalta, Lahteen voidaan BB1500 lopettaa, ja jos on haluja ja aikaa,
voidaan varmistella vielä SS2500K senkin jälkeen moottoritietä vaikka Helsinkiin asti.
 
Lähdemme Juvan Teboililta, minä viimeisenä, Markku ja Jussi menevät edellä, kun vaihdepolkimeni kulmanivel irtoaa, ja matkani katkeaa.
Koetan huitoa jo liittymän rampissa kaartaville kavereille, mutta he eivät huomaa. ”Tässäkös tämä nyt oli”, tuumaan, ja yllättävän rauhallisesti alan korjaustoimenpiteisiin.
Soitan Markulle ja kerron tilanteen, kehoitan jatkamaan, selviän kyllä.

Saatuani hätäkorjauksen valmiiksi, soitan myös Jussille, jolla ei ole kypärässä luuria. Jatkokehoitus kaikuu kuuroille korville, Jussi sanoo odottelevansa n. 6:n mailin päässä.
Aikaa on jo 20 minuuttia hukattu, joten lähden. Avulias kanssamotoristi ehtii vielä paikalle kysymään, tarvitsisinko apua. Mukavaa.

Korjaukseni ei ole erityisen luotettava, vaihdepoljin takeltelee, joten koetan vältellä vaihtamista. Onneksi Magnalla voi lähteä huoletta ohitukseen kuutosvaihteella,
pelkkää kaasua käyttäen, joten hätä ei ole suuren suuri. Tavoittamaltani Jussilta saan sitten tupakkatauolla 14mm kiintoavaimen, jolla kiristän huolta aiheuttaneen pultin kunnolla.

Näin siis porukkamme hajosi ennen lopetusta, Markku meni edeltä, ja me custom-miehet kahdestaan noin puoli tuntia perässä.
Markku lopetti Nummelaan, kun me Jussin kanssa ajelimme moottoritietä Järvenpäähän lopputankkaukseen. Aikaa jäi 40 minuuttia, ja olin varma että matka riittäisi SS2500K:hon,
mutta kuinkas kävikään? Minulta puuttui 16 ja Jussilta 8 kilometriä, joten saimme ”VAIN”   BB1500:sen. ;)

Markun kilometrit riiittivät. Todellisuudessahan ne kyllä riittivät kaikilla, mutta kun lyhin kuittien väli lasketaan, niin jokunen oikaiseva kinttupolku oli ilmeisesti löytynyt,
jota oma ”GT reittikartta Suomi Plus” ei noteerannut.
Tarkkana on siis oltava ajoa suunnitellessa ensi kerralla.  


LOPUKSI

Paremman pään reissu. Ajamisesta ja maisemista sai nauttia yllin kyllin.

Pakkopullalta homma ei maistunut oikeastaan missään vaiheessa. Tällä kertaa vain tuntui etteivät reitin yksityiskohdat tallentuneet yhtä tarkasti mieleeni, kuin viime kesänä, yksin SS1000:a ajaessani.
Olisiko niin että ajokavereiden tarkkailu ottaa oman siivunsa pois muistikapasiteetista. Mene tiedä.
 
Taukorutiinithan meillä kolmikon jäsenillä eivät ehkä olleet ihan samat kaikilla, mutta silti pärjättiin. Taaplatkoon jokainen tyylillään.
Moottoripyöräilyhän on illuusio vapaudesta eikä sitä pidä mennä kenenkään kohdalla muuttamaan.

 
Haato
Honda V65 Magna  vm. -86

Etusivulle

Powered by Hormic