SS 1000 4.8.2007 ”Lähtisköhän vai ei”
ALUSSA OLI AJATUS
Ajatus Rautaperseajosta tuli päähäni alkukesästä 2007,aluksi vain
pälkähdyksenä, jota en ottanut vakavasti,
mutta kerta kerran jälkeen aihe palasi mieleen,ja vahvistui. Viikko
ennen ajoa oli pahin, suunnittelin reittiä,ja
kumminkin olin hieman epäileväinen lähdön suhteen. Lopulta päätin ”ETTÄ
NYT MÄ KYLLÄ MENEN ENKÄ MEINAA”
VALMENTAUTUMINEN
Paljon olin lukenut tarinoita ajoista. Ensimmäinen juttu jonka luin,
oli Hamusen Mikon kirjoittama hieno ja opettava kuvaus heidän ajostaan
vuonna -99.
Omaa tuntumaa hommaan sain pyöräreissulta,jonka teimme kaverini kanssa
Suomussalmelle heinäkuun -07 alussa. Sen viikonlopun saldona oli vajaat
2000km, vajaassa 2:ssa vuorokaudessa,
jona aikana nukuttiin vajaat 2 tuntia. Muu aika oltiin tien päällä,
pidettiin sadetta,tai katseltiin nähtävyyksiä. Havaitsin että ss 1000:n
fyysinen puoli ei pitäisi olla mikään pulma.
Dokumentointiin ja reittisuunnitteluun liittyvät kömmähdykset ovatkin
sitten eri juttu, niitä pelkäsin tehneeni aina siihen saakka, kunnes
ajoni hyväksyttiin.
REITIN SUUNNITTELU
Suorituksen ajankohdaksi muodostui viikonloppu,jolloin Keski-Suomessa
ajettiin Neste-Rallia, Kouvolassa oli Kuninkuusravit,ja Lappeenrannassa
Kalevan Kisat.
Vasta pari päivää ennen lähtöä tämän seikan täysi merkitys selvisi
minulle,reitti oli jo silloin suunniteltu. Kouvola ja Lappeenranta
osuivat reitille,mutta Jyväskylä ympäristöineen onneksi ei.
Tuumasin että kunhan ohitan nuo "kriisipaikkakunnat" tarpeeksi aikaisin
aamulla,eivät ravikansa,eivätkä yleisurheilijat pääse ruuhkillaan
sotkemaan aikatauluani.
Rallin ystävistä ei olisi kiusaa,niin luulin vielä silloin.
AJOKALUSTO
Olen tuumannut,että kahta en vaihda: Nykyistä pyörääni,ja…
Honda V65 Magna on ollut pyöräihanteeni mopoikäisestä saakka, ja nyt
kun sellaisen viimein omistan, onkin se jo 21 vuotias klassikko.
Matkantekoa helpottamassa ovat pieni pleksi tuulta
halkaisemaan,lepuutustapit,sekä Vista-Cruise,kaasukahvan lukitusvipu.
Kyllä näillä eväillä pitäisi pärjätä.
Kuva 1 Pyörä ja matkavarustus
MATKAAN
Matkaan siis lauantaiaamuna ABC-Piihovilta, Salosta klo 05.13.
Adrenaliini oli veressäni huippuarvoissaan siinä tankatessani, ja eikös
vaan, saapui mittarille eräs puolituttu kaveri,
joka alkoi siinä viritellä mp-keskustelua, "itsellänikin on Bemari..jne
jne". Juttua olisi riittänyt, mutta en halunnut alkaa siinä
selittelemään mihin olin ryhtymässä,vaan yritin selviytyä matkaan,
pitäen ajatukset tiukasti tulevassa tehtävässä. Hiukan kuitenkin
"häiriinnyin", ja alkukilometrit menivätkin miettiessä sitä että
muistinko kaiken mitä piti.
Sitten piti vielä heti
15 kilometrin päästä pysähtyä ottamaan valokuvaa, kun sattui mahtava
näky silmien eteen.
Kuva 2 Aurinko vastaan aamusumu
TUULOS-LAHTI-KOUVOLA-UTTI
Ensimmäinen tankkaus,ja reitin kulmapiste oli Tuuloksessa,sieltä
kuitti,ja kuppi kahvia,ja takaisin ladulle. Aamusumun leijuessa vielä
Lammin tanhuvilla,pyyhälsin kohti Lahtea.
Liikenne oli vielä melko hiljaista. Vasta Lahden ohitettuani alkoi olla
vilkkaampaa,mutta ilman suurempia pulmia matka joutui, ja huomasin pian
olevani jo Utissa.
LAPPEENRANTA-SIMPELE-JOENSUU
Utista aina Joensuuhun asti matka kulki jotenkin ”tökkimällä”. Vaikka
tie oli hyvää,niin homma ei tuntunut sujuvan. Tupakkataukoja tuli
pidettyä,ja Simpeleellä söin paikallisella Nesteellä lihapiirakan,
johon oli saatu mahtumaan ennätysmäärä HK:n Sinistä sisälle. Tiuhasta
taukoilusta tuli semmoinen ”eihän tässä mihinkään keritä”-tunne, ja
kellokin tuntui käyvän turhan nopeasti.
Hieman ennen Joensuuta levähdysalueella piti vähentää vaatteita,alkoi
olla tuskallisen lämmin. Meno ei kerta kaikkiaan maistunut.Liikennekin
oli jo kohtuullisen vilkasta.
KONTIOLAHTI-NURMES-KUHMO
Kontiolahdella tankattuani päätin pitää hieman paremman tauon.
Varjoisalla terassilla rauhassa nautitulla vissyvedellä ja suklaalla
oli ihmeitä tekevä vaikutus.
Lähdettyäni kohti Kuhmoa, taistelumieli palautui ja aivan kuin
taikasauvan heilautuksesta oli tiekin tyhjentynyt enimmistä
kulkijoista.
Turhia taukoilematta ja tupakanhimoa vastaan taistellen saavuin
Kuhmoon, joka oli kulmapiste ja lähes puoliväli. Kello oli tasan 15.
Alkoi tuntua paremmalta.
KAJAANI-NIVALA-KALAJOKI
Välillä Kuhmo-Kalajoki ei oikeastaan tapahtunut mitään negatiivista.
Matka taittui ripeästi,liikenne oli hiljaista, sää mainio. Kuhmossa
syöty taksipurilainen ja kokis antoivat voimia.
Tällä pätkällä myös opettelin ”voimistelemaan” ajaessa. Ajettu taival
alkoi jo hieman tuntua ahterissa.
Väsymystä en kuitenkaan tuntenut,oli tunne että olin päässyt ”niskan
päälle”, olihan puoliväli jo takana. Kalajoella pidinkin taas kunnon
paussin.
KOKKOLA-VAASA-KURIKKA
Aina Kokkolasta eteenpäin ajaessani oli johtavana ajatuksena ehtiä
mahdollisimman pitkälle,ennen pimeän tuloa.Aurinko laski ja varjot
pitenivät. Ilma viileni ja vaatteita piti lisätä lähellä Vaasaa,
aikaakin hukkasin, kun en heti löytänyt oikeaan suuntaan ulos Vaasasta.
Lopulta kuitenkin Kurikassa n. klo 22.30 oli jo sen verran hämärää,että
aurinkolasit sai laittaa taskuun.
JALASJÄRVI-PARKANO-VAMMALA
Pimeäosuus Jalasjärveltä aina perille asti oli luonnollisesti hidas ja
raskas. Hirvieläinten pelossa en uskaltanut pitää vauhtia kuin siinä
80-90 km/h. Alituinen tähyäminen tienpenkkoihin oli kuluttavaa
ja Parkanoon tauolle pääsy tuntui kestävän ikuisuuden. Tauon jälkeen
lähdin kohti Vammalaa.ja nyt oli vuorossa rallikansan vastaisku.
Vastaantulevaa liikennettä oli vuorokaudenaikaan nähden todella
runsaasti. Luullakseni rallia katselemasta palaavia kansalaisia.
Kypärän visiirin kautta vastaantulevien autojen valot häikäisivät
rankasti,ja vauhtia piti tietysti pudottaa. Vammalaan kuitenkin
pääsin,kellon ollessa 01.10
AURA-TURKU-SALO
Vammalan jälkeen loppuosuus menikin sitten jo mukavemmin, peltoaukeilla
oli parempi näkyvyys eivätkä metsät enää varjostaneet. Aurassa
taukoillessani mietin kilometrien riittävyyttä,
ja päätin ajaa varmistuslenkin Turun kautta. Raision Myllyn autiolta ja
yksinäiseltä kylmäasemalta lirautin pari litraa bensaa tankkiin kuitin
saadakseni.
Valaistua ohikulkutietä ja riista-aidattua moottoritietä olikin sitten
turvallista huristella loput kilometrit Salon Piihoville
lopputankkaukseen. Lopetusaika oli 03.34.
Homma oli puikoissa,ja kotipeti odotti 2 km:n päässä. Unta ei tarvinnut
jostain syystä kauaa odotella.
LOPUKSI
Täytyy sanoa että hieno kokemus tämmöinen ajo on, jos tekniikka ja
olosuhteet niin sallivat. Sisältää sopivasti haastetta ja ajamisen
nautintoa, joka kerrankin ei lopu liian pian.
Hieman itsekkäästi voisi sanoa, että siinä on 24 tuntia aikaa elää
täysin itselleen.
Haato
Honda V65 Magna vm. -86
Etusivulle
|