SS 1600K – Päätaloajo

ALKU AINA HANKALAA

Vaikeudet keväällä 2010 ajokauden alussa olivat moninaiset. Oli pitkä kevät, ajokelejä ei oikein tahtonut olla, lämpötilat huhtikuussa eivät juurikaan houkutelleet ajelemaan.

Jotenkin tympäisi, ja samalla oli hirmuiset ajohalut. Jokusen pikaisen pyrähdyksen sain puoliväkisin tehtyä, mutta fiilikset antoivat odottaa itseään.
Toukokuun alussa, lääkkeeksi pulmiin, aloin kaavailla SS1600K ajoa, jonka aikana piipahtaisin Taivalkoskella, kirjailija Kalle Päätalon synnyinmaisemissa, koska en ollut niillä kulmilla ikinä käynyt.
Päätin ajaa ajon Helatorstaina, 12.5. , koska arvelin liikenteen olevan pyhäpäivänä hiljaista. Säätiedotuskin lupasi hyvää keliä.

KYL SE SIIT SIT

Kun päätös ajosta oli tehty, ja hyväksytetty myös hallituksessa( vaimo), alkoi malttamaton lähdön odotus. Viime tingassa sain houkuteltua kaverinkin mukaan, ja tarkoitus oli koettaa ”iltalähtöä”,
mutta homma menikin pommiin, koska kaverin pyörä sanoikin sopimuksensa irti. Päätin itsekin lähteä vasta aamulla, hyvin nukutun yön jälkeen.
Helatorstai-aamuna ponnahdin sitten kuin tikka jo kello viideltä ylös, ja aamupuuron jälkeen siirryin vakiintuneelle lähtöasemalleni, Salon ABC-piihoville, neljänteen rautaperse- lähtööni.
Lähdön piti olla tasan kuudelta, mutta koska olin jo ajoissa paikalla, enkä enää tupakkiakaan tarvitse, tarkistin vain mittarien kellot, ja suoritin lähtötankkauksen, 20 minuuttia ennen määräaikaa.

JA TIE OLI AUTIO JA TYHJÄ

Pyhäpäivän aamu eteni rattoisasti siinä körötellessäni kohti Tamperetta ja Jyväskylää. Aurinko paistoi, hiukan oli aluksi viileää, mutta parasta oli liikenne.
Tai paremminkin sen puute. Ilman muiden kulkijoiden ”häiriötä” pystyy pitämään nopeuden tasaisena, ja matka joutuu.
Mieli lepää, kun ei tarvitse kyttäillä ohituksia, koska ohitettavia ei ole. Nelostie Jyväskylästä Ouluun ei ole valitettavasti muuttunut yhtään mielenkiintoisemmaksi.
Sinnittelin kuitenkin Oulusta ” Ylimaihin” vievälle 20-tielle ilman sen suurempia henkisiä vaurioita.

Kuva 1: Kirjailijan synnyinkoti

Ennen Pudasjärveä näyttäytyivät retken ensimmäiset porot, mutta ilman dramatiikkaa. Kumpa ne aina söisivätkin rauhassa sitä jäkäläänsä ojanpenkassa.
Laajojen suo-alueiden halki kulki tie kohti Taivalkoskea, jonne saavuttuani katsoin parhaaksi hieman ”rehustaa”, paikallisessa ”sellin paarissa” :)
Kauaa en joutanut mestarikirjailijan kotikirkonkylää tutkimaan, pikainen kierros sai riittää.
Suuntasin kuitenkin Jokijärvelle, jossa poikkesin kirjailijan synnyinkodin pihalla, nappaamassa pari valokuvaa, mutta sitten sai matka taas jatkua.
Syvällinen turismi ja rautaperseajot eivät oikein sovi yhteen. Olin kuitenkin tyytyväinen että pääsin näkemään nuo hienot maisemat.


Kuva 2: Hiljainen Kansa

PALUUMATKALLA ODOTTI YLLÄTYS

Viitostietä laskettelin kohti kotia taas, aina Vaajakosken ABC:lle. Sää oli ollut koko siihenastisen matkan aivan moitteeton, mutta nyt kuului kummia.
Taivas tummeni menosuuntaan päin ja alkoi näkyä outoja välähdyksiä, jotka sitten illan vielä pimetessä lopulta uskoin salamoinniksi. VAU !
Hienoa oli katsella jylhää salamointia öisellä taivaalla. Harmi vain että mukaan liittyi myös voimaltaan rankasta heikkoon  vaihteleva sade koko loppumatkaksi.
Heinolan Tähtisiltaa ylittäessäni vettä tuli koko Estelin perheestä.  Toki  ajopukuni piti veden paremmin kuin uskalsin toivoa, mutta näkyvyyden suhteen jäi paljonkin toivomisen varaa.
No, viimeistään nyt se piti oppia, että sanoi säätiedotus mitä hyvänsä, niin kaikenlaiseen säähän on varauduttava näillä reissuilla.

OMA KOTI KULLAN KALLIS

Varsin tuttuja polkuja Lahdesta Hämeenlinnan kautta Forssaan, ja Somerolle suuntautui öinen loppumatkani, ja viimein päättyi alkupisteeseensä,
Salon Piihoville. Tulipa sitten kohdattua näissä touhuissa ensimmäinen todistamasta kieltäytynyt henkilökin.
Ambulanssikuski ei laittanut nimeä paperiin, lienen ollut varsin epäillyttävän näköinen miekkonen. Mutta ei hätää, sisällä kassaneidit auliisti todistivat reissuni.
Toinen vielä ihmetteli, että ” koskas tällainen käytäntö on tullut, eikös ajopiirturi enää riitäkään?”
Minä en siinä muuta keksinyt, kuin lähteä kotipetiin koisaamaan.


Haato

Etusivulle